Tekniikka&Talous julkaisee uudestaan parhaita lukemistojuttuja. Tämä juttu on julkaistu alun perin Tekniikan Historiassa 2/2019.

Kymmenkunta miestä tarpoo märässä helmikuun lumiloskassa vuonna 2019 sodanaikaisen kallioluolan ovelle Turun Pansion Polusmäessä. Pienehkö luola kätkee sisäänsä harvinaislaatuisen sotahistoriallisen kokoelman merimiinoja.

Tilaa tästä T&T:n maksuton uutiskirje - Kokoamme kiinnostavimmat artikkelit sähköpostiisi joka päivä.

Tapahtuma on siinä mielessä historiallinen, että miinakokoelma on toistaiseksi viimeistä kertaa esillä yleisölle. Luolatilan vuokrasopimus Senaatti-kiinteistöjen kanssa umpeutuu kesäkuun lopussa ja omistaja pyrkii myymään tilan. Miinat saavat lähteä.

Turun merikeskus Forum Marinum oli luvannut varastoida arvokkaan miinakokoelman opastekyltteineen vähintään kolmen vuoden ajaksi asianmukaisiin tiloihin.

Yleisö ei sitä pääse näkemään, koska tilan säästämiseksi aineisto pakataan varastoon mahdollisimman tiiviisti. Forum Marinumin kotisivuilla kokoelmaa pääsi kuitenkin ihailemaan videolta.

Sittemmin kokoelma on siirretty merimiinoja valmistavan DA-Groupin tiloihin Forssaan. Kokoelmaan pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla.

Hallintaväline.

Miinakentän laukaisuun maalta käsin käytetty ohjauspöytä.

KUVA: Kari Kortelainen

Varsinaisen näyttelyn ohella Polusmäen luolassa on runsaasti miinoihin ja merisodankäyntiin liittyvää muuta esineistöä. Pieni osa siitä voidaan sijoittaa Jyväskylään puolustusvoimien käytössä olleisiin luoliin. Loppuosan kohtalo oli kirjoitushetkellä avoin.

Eivät Pansionkaan tilat täytä museovaatimuksia – toinen varastoluola haisee vahvasti homeelle, ja homekasvustoa näkyy esimerkiksi nahkaisten koteloiden pinnoilla.

Miinakokoelmaa käytettiin 1920-luvulla havaintoesineinä miinanraivaajien koulutuksessa. Sitä varten merivoimat keräsi mahdollisimman kattavasti kaikki Itämerellä silloin käytössä olleet miinatyypit. Raivaajien piti opetella ne kaikki.

Pansion laivastoasemalle sijoitettu kokoelma karttui sitä mukaa kun merivoimat hankki uusia miinatyyppejä tai niitä tavattiin raivaustöiden yhteydessä. Kylmän sodan jälkeen kokoelman säilyttämiselle ei enää nähty sotilaallista tarvetta.

Komentaja evp Eero Auvisen aloitteesta tämä maailmanluokassakin harvinainen kokoelma päätettiin kuitenkin museoida. Tilauksesta esillä olleeseen näyttelyyn on käynyt tutustumassa ryhmiä lähes viikoittain.

Kokoelma esittelee havainnollisesti, miten merimiinat kehittyivät viime vuosisadalla. Esillä on muun muassa laukaisumekanismien koko kirjo.

Monimuotoisia.

Komentaja evp Eero Auvisen aloitteesta maailmanluokassakin harvinainen miinakokoelma päätettiin museoida.

KUVA: Kari Kortelainen

Merimiinojen käyttö alkoi Krimin sodan aikoihin, 1800-luvun puolivälissä. Miinat sopivat merivoimiltaan alivoimaisen Venäjän keisarikunnan taktiikkaan erinomaisesti.

Aseen kehittelyssä keskeinen henkilö oli Immanuel Nobel, dynamiitin keksijä Alfred Nobelin isä.

Kun Ruotsin armeija ylenkatsoi hänen kehittämäänsä kosketuksesta räjähtävää merimiinaa, Immanuel Nobel muutti vuonna 1837 Turkuun ja tarjosi keksintöjään tsaarin merivoimille. Seuraavana vuonna hän muutti Pietariin.

Venäjän armeija hyödynsi Nobelin keksintöjä – maa- ja merimiinoja – laajalti Krimin sodan aikana. Pietarin ohella miinoilla suojattiin myös Turkua. Miinat estivät englantilaisten laivasto-operaatioita Suomenlahdella.

Myös Suomen meripuolustukselle miinat ovat olleet merkittävä ase. Niillä on voitu korvata kalustollinen alivoima, kun miinojen laskuun on voitu käyttää armeijan käyttöön otettua siviilikalustoa ja reserviläismiehistöä.

Materiaalinvaihto.

Saksalaisia radio-miinoja, joiden kuoret aluksi hitsattiin alumiinista, mutta sodan loppuvaiheessa alumiinista oli pulaa ja kuoreksi kelpasi vaneri.

KUVA: Kari Kortelainen

Viime sotien aikaan kaikki merivoimien ammattisotilaat tarvittiin panssarilaivoille ja sukellusveneisiin. Miinoilla suomalaiset pystyivät sulkemaan kaikki omat väylät.

Sen lisäksi jatkosodassa viholliselle aiheutettiin tappioita sen vesille salaa lasketuilla hyökkäyksellisillä miinoitteilla.

Sodan jälkeen suomalaiset tekivät vielä suuren ponnistuksen raivatessaan lähivedet puhtaaksi miinoista. Miinakokoelma esittelee myös erilaisia menetelmiä, joilla miinanraivausta hankaloitettiin.

Lue myös:

Merivoimat hankkii uusia miinanraivaajia: 1970-luvun Kuha- ja Kiiski-luokan laivat saavat korvaajanKapteeni joi vodkaa, vain tunteja myöhemmin yli 300-metrinen supertankkeri rysäytti karille – Listasimme 7 järkyttävää teollisuusonnettomuuttaYhdysvaltain vapaussodassa nähtiin erikoinen vedenalainen härveli, joka yritti käsiporalla upottaa brittilaivaston alusta – Tällainen on sukellusveneiden historiaKohtalon ivaa syvyyksissä: vessavika upotti saksalaisen U-1206 -sukellusveneen sodan loppuhetkilläSalaista sotaa syvissä vesissä – näin CIA tuhosi orastavan suomalaisen sukellusbisneksen

Juttu on julkaistu alun perin Tekniikan Historiassa 2/2019.